Aivan ensimmäisenä haluan ilmaista kiitollisuuteni upeille yhteistyökumppaneille.
Lund Boats Europe, Finnlines, MotorGuide, Mercury
Lowrance, Ruoto, Leech, Sasta, Kalastus-lehti, Varma, OPM
Sekä Suurkiitokset myös
Vesamasa Oy, B-sea boat, Tammisaaren kaupunginhotelli, Rönnäsin mökit,
Kymi Fishing, Venemessut, GoExpo.
Opas- ja omien kalastusten lisäksi kausi oli myös messu ym. näytöksiä, paljon hyväntekeväisyystapahtumia sekä muita puuhasteluja. Kymmenen kuukautta ja, jos varovaisesti laskee 20 päivää/kk vesillä, saadaan tulokseksi 200 päivää vesien äärellä.
Kaikkea ei voi muistaa, eikä mahduttaa tähän, mutta jotain tällaista se viime kaudella oli. Olkaa hyvä.
Uusi vuosi 2015 alkoi uusin tuulin yhteistyökumppaneiden muodossa. Lundin, MotorGuiden, Lowrancen ja Finnlinesin avittamana kohti tulevaa.
Tammikuun yhdeksäs Facebookin ihmeellinen maailma yllätti, kun Vesa Vinni oli suonut minulle Vuoden hauenkalastaja 2014 tittelin omasta mielestään. Hämmästyttää vieläkin, mutta kerran vielä kiitokset huomiosta.
Meri oli alkuvuodesta heikossa jäässä, kalastus oli tasurilla kuhaa, muutama ruokakalakin tuli otettua. Jäille ei ollut asiaa, joten oli aikaa suunnitella kaikkea venemessuihin liittyvää, kuten WPC 2015 kisa- ja esiintymispaitaa. Luonnostelu ja sommitteluvaiheen jälkeen paidat saapuivat hyväksyttäväksi. Hyväksytty arvosanalla 10.
Tammikuussa ei keikkoja siis tehty merellä, mutta kuivilla rakenneltiin Salmian Timon kanssa yksi suurtalouskeittiö. Hommaa riitti sisällä ja ulkona.
Helmikuu toikin sitten tullessaan Helsingin venemessut.
Vene Båt 2015, 10 päivää, mieletön määrä kohtaamisia Lund boatsin ständillä, yli 40 esiintymistä kahdella altaalla jne. jne.
Rapalan akvaariolla esiintyminen oli ihan oma juttunsa. Näkymä katsojille oli varmasti upea, mutta esiintyjät eivät pintaa syvemmälle nähneet. Peukut pystyyn ja lauteille. Peter Lahti ja minä jaoimme puolituntisemme kahdesti päivässä.
Venemessujen Uuden Aallon altaalla sain vihdoin ja ensi kerran tehdä sitä, mitä olen työssäni aina halunnut. Opastaa ja neuvoa ilman mitään brändivelvoitteita, vain asioita jotka helpottavat sekä parantavat heittokalastuksen aloittamista ja tekemistä. Erään esityksen aikana altaasta tulikin saalis jota kuvailtiin melko monella kameralla.
Ensimmäinen päivä antoi osviittaa vieraiden kiinnostuksesta Lund veneisiin, porukkaa kävi ja yleensä käynti oli pidempi kuin ohikulku. Muutamien kauppojen seurauksena Frank Helming (the Man) ehdotti minulle vanhan (7kk) Alaskan veneeni myymistä ja uuden tilaamista. Yön yli nukkumisen jälkeen näin päätettiin tehdä. Tilaukseen 19 jalkainen Lund Tyee, kuvissa ainakin näytti hyvältä.
Veneen tilauksesta seurasikin todella ikimuistoinen kävelyretki isoon halliin, Mercuryn neukkariin. Sanoja tuli ja meni, suomeksi ja englanniksi, kunnes ulos astui onnellinen mies, minä. Siirryimme Jussi Sepposen kanssa tulevan moottorini eteen ja löimme kättä kameran edessä. Lund – Mercury – MotorGuide – Lowrance – Finnlines, palikat alkoivat loksahdella.
Messujen päätyttyä oli ensimmäisen keikan aika. Reissua ei kuitenkaan tehty kotimaan vesillä, vaan Willemstadissa Hollannissa Willem Stolkin kyydissä. Kelit olivat rapeat, mutta niin olivat kalatkin, aivan käsittämättömän kokoisia ahvenia, kuhatkin 70cm kantturoissa. Oli pojilla, ja itselläkin muutamaan otteeseen suu messingillä 🙂
Kuun loppuun pääsin todellisten nimimiesten seurassa pohtimaan palkittavia ja muistettavia yrityksiä sekä innovaatioita kotimaiseen kalastusmatkailuun liittyen. Tulipahan tämäkin koettua ihan mukana olleena.
Ennen maaliskuuta oli vielä vuorossa Kalastusristeily by kalamies.com. Hommana risteilyisännän ja hupijukan sekoitus. Hupijukkana vedin discossa 2015 Itämeren epävirallisen maailmanmestaruuskilpailun kalastusvälineiden käytössä, voittajaksi selviytyi Antti Pajunen. Risteilyisännän hommiin ei juuri mitään kummallista sisältynyt, paitsi yksi pikku juttu, nimittäin laivan keskusradiokuulutukset. Olen elämässäni ollut melkoisen monessa mukana (suora A-talkki vielä puuttuu), mutta keksiä päästä sanomansa, painaa nappia ja puhua seinälle siten, että oma ääni kuuluu viiveellä jostain käytävältä. Ei ollut helppo rasti, yksikään niistä kuulutuksista.
Meri aukesi helmikuun lopulla, vaan muut kiireet pitivät poissa vesiltä. Maaliskuun alusta se sitten alkoi, heittokalastus merellä. Kolme kuukautta kestänyt piina oli ohi. Timpan veneellä mentiin, kun oma vene odotteli messukeskuksessa GoExpoa, keli suosi ja kivaa oli.
GoExpo messut, ensimmäistä kertaa messuisäntänä. Kolmeen päivään mahtui paljon, mutta muutama hetki jäi mieleen. Nimimiesten ujostellessa Minna Vähäkuopus nousi yleisön eteen umpikelansa kanssa, Narisen ja minun kanssa tarkkuutta heittämään, Respect!
Fly vs. Jerk leikkimielinen heittomittelö perhoaltaalla, joka me Claesin kanssa voitettiin. Sukkahousumiehet just ja just osuivat veteen (banaanin vähyyttä?).
Messuilta vene pääsikin suoraan keikalle. Ihan ok kauden aloitus.
Kerran pari ehti omaan kalaankin. Eräänä päivänä mentiin Timpan ja Pepen kanssa, seuraukset olivat lähes katastrofaaliset, mutta oppia ikä kaikki. Pääasia että on kivaa 🙂
Maaliskuun puolivälissä reitti vei Turkuun, meri on heti rannassa messuille tai jotain? Tästä oikeastaan alkoi yhteistyö Haukikoira – Ruoto akselilla. Yksi kisapaita oli roikkumassa räkissä, historiallinen hetki, kun joku sen osti kera nimmareiden. Havulinnan Harrin Nokkelaan tuli myös nimikkoväri, kaunis kuin mikä.
Messujen jälkeen käytiin Ruodon Joonaksen kanssa sopimassa yhteistyökuviot, tietysti merellä missäpä muualla. Joonaskin sai kalan.
Haukireinot saivat pitkin kevättä niminaisten ja -miesten nimiä koristeikseen.
Tulvien hiukan rauhoituttua palasin taas lapsuuteni kalavesille, Vanhankaupungin suvantoon Helsingin syntysijoille. Upea paikka, monipuolinen kalasto, kiintiöt, säännöt ja valvontaa.
Sitten koittikin kauan odotettu matka Pietariin, paikallisille erä- ja kalastusmessuille. Jengiä kuin meren mutaa, kielimuuri, maastopukuja, jne. Esitykset pienellä, ilmatäytteisellä altaalla olivat lähes ikimuistoisia. Minä puhun englanniksi ja tulkkina ollut Polina käänsi jutut paikalliselle murteelle. Hyvin likka selvisi, vaikka posket välillä vähän punoittivatkin.
Kisa- ja fanipaitojakin oli mukana, kaikki myytiin, nimmareiden kera.
Maaliskuu oli aikamoista kärvistelyä, enemmän piti olla kuivilla kuin vesillä. Vihdoin, huhtikuun ensimmäinen päästiin vesille ja töihin.
Seurasin somessa Narisen Timon hyvän tahdon esimerkkiä. Lupasin viedä jonkun naisen ”irti arjesta” ilmaiseksi keväällä kalaan. Samoihin aikoihin sovittiin kuvauksista liittyen suurhaukeen, sen kalastukseen sekä käsittelyyn.
Kolme päivää oli varattu suurhaukikuvauksiin, jotka alkoivat 2. huhtikuuta. Mukaan reissuun lähtivät Mari Jasmin, Timo Narinen ja Ilkka Vesikko. Mari oli luvatulla ilmaisella kalareissulla, Ilkka kuvasi, Timo ja minä yritimme opastaa Maria ja kalastella suurhaukea siinä sivussa.
Sepä oli sellainen reissu, ettei ihan heti unohdu. Kolmen päivän keikka hoideltiin viidessä tunnissa, kaksi kertaa yli kerhokalarajan, muutama kala jäi hiukan viivan alle. Päivän kruunu oli, kun Ilkka päätti heittää muutaman heiton päätettyään kuvaukset, toisella heitolla Ilkalla vähän nappasi. Reilusti kerhokalan mitat täyttävä haukimamma sai tietysti vapautensa, mutta olihan kalasta pari kuvaa otettava ennen sitä.
Huhtikuun kolmas jää historiaan hiukan eri syistä kuin on totuttu. Heiton perään huomasin vedessä hylkeen. Hetki tuosta tajusin, että hylje, oikeastaan hylkeen poikanen roikkui shädin jatkeena!
Nyt oli tilanne päällä!! Onneksi vain hetken, koska se irtosi ja nyt tulikin kiire kelata viehe veneeseen.
Pari metriä ennen venettä kuutti pajautti toisen kerran kirkkaan oranssiin 8-tuumaiseen kumikalaan! Onneksi pikku nisäkäs ei ollut kiinni koukuissa ja se irrotti hampaansa vieheestä. Siinä se nuori Nestori pomppi pinnassa kuin ongenkoho, ihmetellen mihin oranssi herkkupala katosi?
Montaa päivää ei vietetty kuivilla huhtikuun alussa. Luonto oli vielä talviunilla, mutta pinnan alla alkoi olla liikehdintää. Joskus saimme pienempiä, joskus vähän isompia, kaikista oltiin silti iloisia.
Alkutalven lupaukseen viedä joku nainen kalaan tuli myös tällainen “hakemus”.
Jokainen voi ymmärtää, ettei tämä voinut jäädä toteuttamatta.
Ja niin me menimme Maijan kanssa kalaan, Maijan seurana oli hänen henkilökohtainen avustajansa Mari Elal. Tuuliseen päivään mahtui kaikenmoista, kivaa ja draamaa, paitsi se niin kovin kaivattu kala. Kuitenkin, täysin nollasta kalastusta opiskelemaan lähtenyt Maija hoiti kalastuksensa aivan omin avuin viimeiset pari tuntia. Joskus se mitä saadaan, on jopa suurempaa kuin yksi kala. Maija lupasi palata 2016 hyvin harjoitelleena ja olla kalassa 24 tuntia 🙂
Virallisten osioiden jälkeen päätimme mennä Marin kanssa omaan kalaan hiukan rentoutumaan. Joo o, Mari rentoutui vetäen kalaa joka toisella heitolla, meikäläisen etsiessä jotain viehettä millä päästä keltamustan Snack Baitsin tahtiin. On se kova mimmi, Mari nimittäin.
Huhtikuun 11 kirjattiin kauden ensimmäinen merkkaamaton verkko. Sanat eivät riitä kertomaan niitä kaikkia pahoja ajatuksia mitkä liittyvät verkkoihin joita ei osaa varoa. Jos nyt joku tunnistaa itsensä, niin yrittäkää edes, jooko!
Vuosien tauon jälkeen veneeni kävi kivikkoisella, itäisimmällä Suomenlahdella. Joskus matkailu avartaa ja kannattaa.
Kalastusoppaiksi kouluttautuvia vietiin taimenta ja siikaa kalastamaan. Taimenia saatiin, mutta ainoa mittakala oli talvikko, joka sai elpyä hetken sumpussa ennen vapautustaan. Siikojakin tuli sen verran, että muutama syötiin jo tauon aikana. Iltapäivän tunteina meri näytti oppilaille myös toisen puolensa, sen synkemmän.
Huhtikuun alkupuoli oli todella hienoa hauenkalastusta, jos merelle vain pääsi. Tankkaavat hauet kun löytyivät, olivat pitkävartiset ja -kitaiset pihdit todella tarpeen. Vastaiskusta ja sen merkityksestä keskusteltiin joka reissulla, monen monta kertaa, jouluun asti 🙂
Ammattitutkinnon suorittaneet kalastusoppaat Mika Tuominen, Timo Narinen, Mika Vornanen perustivat alkutalvesta Facebookin sivuille Young Reels – Nuoret kalastajat sivuston. Täysin hyväntekeväisyyteen perustuvan jutun ideana oli viedä 6 nuorta kalastamaan suurhaukea merelle. 19.4 nämä 6 onnekasta saapuivat Tammisaareen, josta kolmen veneen voimin lähdimme kohti elämyksiä ja ennätyksiä.
www.facebook.com/nuoretkalastajat
Junnujen jälkeen mentiin asiakkaiden kanssa suurhauen perään. Tämä reissu meni ns. maaliin, sillä onnistumista edeltäneet tapahtumat olivat myös pitkän työn ja opastuksen voitto.
Joskus kalastusreissut tulevat todella tarpeeseen, siellä voi kuitata vaikkapa univelkoja samalla, kun muut syövät tai kalastavat 🙂
Huhtikuun 24, 25 ja 26 pysyvät melko varmasti Granlundin Pyryn, Narisen Timon ja meikäläisen muistissa. 24.4 alkoi keikka, jonka kolmesta päivästä saisi kirjoitettua pienen novellin, mutta riittänee, kun kerron että merelle ja takaisin päästiin. Oli täysin käsittämätöntä, että vieraat saivat vielä kalaa, vaikka eivät enää nimeään osanneet lausua. No, niitä kaloja sitten suomusteltiin ja paloiteltiin perinteistä kalasoppaa varten. Vieraille oli tilattu gourmet kokki, vaan uni maistui yli illallisen. Illalla alkoikin sitten haukisopan ja vähän muunkin sopan keitto. Maisemat olivat silti upeita, ja oppaat 😉
Ruoto shopin viralliset avajaiset uusissa tiloissa Hernepellonkujalla Viikissä osuivat aivan kuun loppuun. Pienemmällä sielulla varustetut olivat pahoittaa mielensä paidasta, joita painatin muutaman kappaleen Venäläisvieraita varten 🙂
Pari ensimmäistä viikkoa toukokuusta meri ja sen elävät olivat yhteistyöhaluisia. Pieniä kaloja, suuria kaloja. Olisipa aina niin, mutta silloinhan se olisi pyydystämistä.
Pojat toivat pitkästä aikaa mukanaan Helin, tiedättehän Helin? Ja taas hän pyyhki pojilla pöytää spinnerbaitin avulla, no ei ihan kaikilla pojilla.
Ei se ole kausi eikä mikään, jos ei johonkin kiveen kaiverra potkurilla nimeään. Tähän kohtaan on taas kerran ylistettävä Mercuryn varaosapalvelua, B-sea Boatin huoltoa ja Roope Rehbinderin suurta sydäntä! Pari päivää ja Alaskan oli takaisin merellä.
Yksi reissu jäi mieleen hiukan muita enemmän. Siitä, kun virveli tuli ensi kerran herran kätösiin, meni alle 2 tuntia kun kaikenmoiset kerhorajat menivät rikki yhdellä heitolla spinnerbaitilla. Joku voisi jopa kuvitella, että onpa hauenkalastus helppoa.
Yksi kaunis päivä tulivat kamerat, kuvaaja ja ”Z” kyytiin. Päivä oli melkein liian kaunis, mutta tarvittavat sekunnit saatiin Victorinoxille talteen.
Toukokuu oli sesongin suhteen erikoinen. Vaikka kevät oli aikainen, eivät vedet lämmenneet kuten oli totuttu. Viileiden vesien aikana hauestus ei kyykännyt oikeastaan kertaakaan, silti helppoa se myöskään ollut. Alkukeväästä oli tarkoitus pitää kirjaa metrin ylityksistä, mutta homma meni pimpom jo toukokuun puolella. No pääasia, että porukalla oli mukavaa.
Välillä käytiin makeassakin vedessä kalastelemassa apetta savupöntön kautta lautaselle. Nams.
Olen monasti sanonut, että kalastus on irtoamista arjesta, se on elämyksiä ja muistoja ja joskus pienikin on suurta.
Heittokalastus on kaiken varustelun ohella myös kärsivällisyys laji. Kuun lopussa oli keikka, jossa kaikki näkyvä oli onnistumista vastaan, mutta vedenlämmöt ja virtaukset taas puolesta. Turistit lähtivät majoitukseen saatuaan muutaman ruokakalan, mutta minun oli palattava vesille, tunne oli hyvä. Päätin kuitenkin rentoutua kalastamalla perholla, koska se on aina mukavaa. Toukokuun 31, vedenlämmöt 10 ja penkat pullollaan metrikaloja. Harvoin tulee otettua haukiselfie, mutta kai kerran vuodessa voi?
Haukien ohella kalasteltiin jigillä myös muita petokaloja kotiin vietäviksi. Pannun kautta pöytään ja perhe kiitti.
Kevät muuttui kesäksi kalenterissa, vaan ei merellä. Navakat tai kovat tuulet pitivät vedet viileinä, kaloja tuli, mutta kookkaammat yksilöt alkoivat olla jo työn takana.
Ensimmäinen Ladies Only reissu tehtiin kesäkuun alussa kelin ollessa kaikkea muuta kuin kesäinen. Oppia ikä kaikki ja opin myötä myös kaikille kalaa 🙂
Keikan jälkeen kuului rannassa kysymys, voidaanko olla jotenkin avuksi. Totesin pärjääväni hyvin, mutta jos kuvaisivat videolle veneennoston, päivä kun oli haastavan tuulinen myös rampilla. Veneennosto 2min10sek, olkaa hyvä 🙂
Ensimmäiset myyntiin menneet “isältä pojalle” shad-rigit tehtiin kesäkuussa. Kausi eteni hitaasti merellä, 13.6 alkoi välisaaristossa näkyä pinnan yläpuolellakin vihreää.
Haukikoiran alkutaipaleella alkaneet “Ladies Only” reissut olivat keskikesän juttuja. Mereilyä, kalastusta, lohisalaattia, sihijuomaa, rentoa menoa, irtiottoja arjesta. Kalastus on muutakin kuin totista puurtamista, tämän saivat monen monet todeta.
Juhannus ja WPC lähestyivät. Alaskan veneen viimeinen reissu 19.6 jäi varmasti kaikille mieleen, sen viimeisen karkuutetun kalan takia.Veneennosto, ajo Hernepellonkujalle, avaimien ja papereiden luovutus. Kiitos turvallisista merimaileista Lund Alaskan 2000, todellinen heittokalastajan unelmavene.
22.6 Ville-Matti Blomqvist ja minä ajoimme Hiacen Finnladyn kyytiin Vuosaaressa.
On the road to World Predator Classic 2015 in Hellevoetsluis.
Atlantilla myrskysi. Samaan aikaan kun iltapäivällä kirjauduimme sisään WPC kisatoimistolla, uusi veneeni saapui vasta Saksaan, josta se lähti vuorokauden myöhässä minua kohti.
Avajaiset veneparaateineen menivät venettä odotellessa.
Ensimmäisen kisapäivän aamuyöstä 02.30 uusi veneeni laskettiin vesille. 06.30 alkoi varusteiden ja välineiden kantaminen, 08.15 alkoi 25km matka sektorille 2. RokkenRoll
Kolme päivää, 50km alue, ilman treenaamisia. Välillä meni huonosti, välillä hyvin, mutta hauki jäi kisassa saamatta!!
Vajaa vrk oli aikaa vaihtaa kisakamat opasvälineisiin, kun heinäkuun alussa pääsin uuden veneen kanssa Helsinkiin. Ensimmäiset kyytiläiset olivat Miska. Noel ja Pertti, hyvin he vetivät.
Yksi ilta kuvasin jigireissulla taivasankkurin ominaisuuksia videolle, tuuli oli navakkaa, välillä jopa kovaa. Oikealla näkyvistä merkeistä voi seurata kuinka MotorGuide piti tonnin painoista venettä ja kalastajia paikoillaan.
Helsinki Cuppia ja turisteja, sitä oli heinäkuun alku. Yksi Ladies Only keikka jäi mieleen, kun kolme friidua tuli kalaan. KaKa, kaikille kala, minäkin taisin heittää yhden heiton, jos muistan oikein.
Vuoden tauon jälkeen palasin Korkeakoskelle, Virolaisten vieraiden kanssa. Vieraille outo laji, hiukan väärät omat välineet, omituinen kalastusmetodi sekä uskonpuute loivat melko huonot lähtökohdat. Pari kalaa karkasi ja yksi kainaloinen kävi hetken laiturilla asti.
17.7 Tyee (intiaanien kieltä, tarkoittaa +30kg naaras kuningaslohta) sai virallisen teippauksensa.
Vihdoinkin, vapaata viikon verran ja se alkoi tietysti mereltä stadin vesiltä
Loppukuusta käytiin erään perheen voimin hakemassa veden viljaa, josta jalostui seuraavana päivänä juhlapäivän lounas.
31.7 kirjoitettiin Haukikoira historiaa, kun Haukikoiran lippu nousi salkoon Lahden moottoritien varteen. Fanfaarit ja 4 cl jekkua 🙂
Elokuun eka keikka oli hauska ja muuttui kaksipäiväiseksi. Pitkä tarina jolle ei ole tässä tilaa, mutta hauenkalastus ja vene olivat amerikkalaisten vieraiden mieleen.
Tuli käytyä myös “kotivesillä” Vesijärvellä kun isovanhemmat veivät lapsenlapsensa jigikalaan. Nämä reissut ovat aina sellaisia henkisen puolen latauspäiviä 🙂
6.8 raapustettiin taas muutama rivi Haukikoira historiaa, nyt Seiska lehden vierasta kyydittäen liikkuvaan ja painettuun kuvaan.
Kesäpäivinä käytiin Lundilla myös cruisailemassa ja katselemassa Helsinkiä mereltä päin.
Eräät kaverukset olivat ostaneet kalakaverilleen 2-osaisen kalareissun synttärilahjaksi. Lahjan sisältö oli hauenkalastusta perholla. Ensiheitot tehtiin Vanhankaupungin suvannolla, joita seurasi muutaman viikon omaehtoiset treenit.
Juuri ennen uivaa venenäyttelyä käytiin jigihommien lomassa hauestamassa Venäläisen isä – poika kaksikon kanssa. Aivan käsittämättömän upeaa kesähauestusta, minäkin heitin pari heittoa.
Uiva venenäyttely Helsingin Lauttasaaressa, keli suosi ja väkeä riitti Lundeilla eikä aika tullut pitkäksi.
WPC Finland kisaa varten käytiin Peter Lahden kanssa kerran ihan treenaamassa. Harmittavasti kisakala tuli treenipäivänä, mutta 46cm ahvenen saaminen ei vieläkään harmita, eikä sen vapautus.
Sitten koittikin se päivä, kun synttärisankari vietiin ensi kertaa kalastamaan haukea perholla. Päivänsankari kertoi jälkeenpäin kävelleensä Ruoto-shoppiin ja ostaneensa haukiperhokamat.
Perinteinen koskipäivä vietettiin taas Vanhankaupungin suvannolla elokuun viimeisenä lauantaina. Haukikoira on ollut perustamisesta lähtien talkoissa mukana veneen kanssa, rastina heittokalastuksen opettaminen. Pepe Makkosen kanssa hoideltiin yli 60 ipanaa ja koko homma arvosanalla Erinomainen+
30.8 merkattiin historian kirjoihin ensimmäinen valettu DogFace. Pakkuliivijengi nimesi Dog Faceksi innovaation, joka syntyi vahingossa, kun pari kolme vuotta sitten typistin rikkoutuneen McRubberin.
Naisten kalastuttaminen jatkui, kun Bothnia Savagen likat vihittiin heittokalastuksen pariin.
Kauteen kuuluvat myös päivät yhteistyökumppaneiden vieraiden kanssa, nastaa hommaa.
Syyskuun 5 käytiin Raaseporin vesillä WPC Finland kalastuskilpailu. Muodostimme Peter Lahden kanssa Team Lowrancen, joka sijoittui kisassa kolmanneksi. Kolmesta ahvenesta ja kuhasta sekä yhdestä hauesta jäi yksi kuha uupumaan, mutta tapahtuma oli onnistunut.
Syyskuu meni pääosin jigimailoja käytellen, haukia, ahvenia, kuhia. Kalaa oli paljon ja lähes kaikkialla. Päivät pitkiä ja valoisia, aikaa oli nauttia luonnosta ja merimaisemista.
18.9 kirjoitettiin taas hiukan Haukikoira historiaa. Pikehound vavan testiversio saapui, ja tulos oli upeampi kuin osasin odottaa.
Mukavaa vaihtelua toi virtaavan veden kalastus Kymijoella. Upea paikka myös Ladies Only reissulle.
Lund Predator Classic. Kolme päiväinen kisa, joista kaksi kaksi kalastusta, käytiin syyskuun lopulla Pernaja – Loviisa akselilla. Itse olin järjestelytoimikunnan puolella kisassa, jossa pääpalkintona oli vene, eivätkä muutkaan palkinnot jättäneet kylmäksi. Peter Lahti ja Kalle Paavola voittivat Lund veneen kaikin herkuin, Onnittelut muillekin kaloja saaneille.
Syyskuun lopulla päästiin ihan kunnon saalismääriin. Monessa perheessä oli ruokapöydässä herkkua nimeltä ahven.
Kuunvaihteessa tehtiin Peterin kanssa kimppareissu, jossa miehistöt vaihdettiin tauon jälkeen. Samalla hinnalla kaksi opasta ja melkoinen määrä erilaisia kikkoja sekä oppia, asiakkaat tykkäsivät.
Yksi pienen pieni hauki ansaitsee maininnan värinsä puolesta. Toivottavasti tapaamme uudestaan 10 vuoden kuluttua.
Lokakuussa paitaan tuli uusi leima, Victorinox. Keväällä kuvatusta mainospätkästä tuli parempi ja nähdympi kuin arvasimme.
4.10 Kirjoitettiin taas hiukan historiaa, kun tehtiin Ruoto Challence kuvaukset Kalastajan kanavalle. Viisi tuntia aikaa saada kolmella hauella mahdollisimman paljon yhteispituutta.
Historiaa oli se, kun kameroiden käydessä, ensimmäisellä heitolla alle 10 sekuntia kellon käynnistyksestä sain hauen. Rokkenroll!!
Ja päivän pätkä kokonaisuudessaan.
Sekakalastusta Suomen saaristossa, luonto tarjosi parastaan vesillä kulkeville.
Toisen kerran, eli siis jo perinteeksi muodostunut SVK:n palkintoreissu junnuille ajettiin lokakuussa. Jigihommia, kuhaa, haukea ja ahventa, Olli Saari sai myös kalan ja peltolammikkokin 🙂
Kuun puolivälissä oli pari jigireissua, jotka jäivät mieleen erilaisista syistä, kuvat puhukoon puolestaan.
On ns. missio keikkoja jossa pyritään vaikkapa hyrräkelan oppimiseen. Joskus keliolosuhteet eivät helpota oppaan hommaa, mutta halu ja usko voittavat kovatkin tuulet ja sateet.
Sitten tuli se kauan odotettu päivä, kun haukikamat otettiin taas esille ja järjestykseen seuraavan päivän reissua varten.
Lokakuun lopulla Lowrance julkisti 3-ulotteisen kaikuluotaimen. Pari päiväisen koulutuksen jälkeen lähdimme Ranniston Jarin kanssa 3D kaikuluotain treeneihin, tietysti myös kalastettiin.
Synttärilahjaksi hommattuja reissuja oli pitkin vuotta, yksi niistä sattui vielä Isäpäivälle ja se tehtiin koko perheen voimin. Isä – tytär tuplatärppiä, äidille suurin, kaikille kalaa, perheelle haukipihviainekset ja sitärataa. Ei huano sanoisi Jorma.
Kerran päästiin terapiakalaan Timpan kanssa, hienoa olla vapaapäivänä kalassa.
Yksi marraskuun viikko oli kuin kalastusta kesäkuun alussa. 95-105cm, todella hyvällä purulla olevaa haukea tuli päivittäin, pihtejä tarvittiin ja sormet olivat verillä, mutta kivaa oli!
Rannikkomme – Saaristomme.
Marraskuun päätökseksi saapuivat vieraiksi Kalamimmit. Tämän reissun lopputulos ei ole vielä selvillä, mutta jotain liikahti likkojen mielissä. Ohessa myös linkit Mimmien kaksiosaiseen blogikirjoitukseen.
http://kalamimmit.blogspot.fi/2015/11/mimmit-tammisaaressa-ft-maestro-mika.html
http://kalamimmit.blogspot.fi/2015/12/mimmit-ja-mika-vornanen-kalassa-osa-22.html
1.12.2015 kirjattiin taas historiaa! Sain käteeni ensimmäisen, valmiin Mika Vornanen signature Pikehound vavan.
Hauet olivat joulukuussa niin mukavasti napsullaan, että otin yhdellä reissulla 3kpl alle 70cm haukea eräksi. Viipaloinnin ja muiden manööverien jälkeen meni vakuumissa pakkaseen 3kg 700g (n.74 haukipihviä) valmista haukipihvitaikinaa.
Ennen jäitä käytiin vielä kerran vesillä kameroiden kanssa, nyt oli mukana ämpärillinen Savage Gearin kova- ja hybridivieheitä, joiden uittelun tulos tullee ulos Kalastajan kanavalta keväällä 2016?
Päivät lyhenivät ja pimenivät, sääprofeetta uhkaili telkkarissa talvella ja pakkasilla. Kauden viimeinen hyväntekoreissu “Syödäänkö teillä jouluhaukea” tehtiin 21.12, minäkin sain kalan.
Avovesikauden 2015 viimeinen reissu tehtiin 26.12 Kari Lossin kanssa. Hyvät kalat saimme, kaikki vapautettiin ja siitä oli hyvä lähteä ikuisuudelta kestävälle tauolle.
Vuoden viimeinen hyvän tahdon ele meni HYKSin 10-osastolle, kun WPC-osallistujien nimikirjoituksilla koristeltu pehmohauki myytiin huutokaupalla Haukikoiran Facebookissa 500€ hintaan Pirkanmaan laatuvälitykselle. Lahjoituksen mukana, myös pehmohauki päätyi Kympin lapset ry:lle.
Opastamisen dilemma, onnistua joka päivä, joka kerta. Koskaan yritetty mennä siitä missä aita on matalin, tietysti jälkeenpäin tulee joskus mietittyä valintoja ja olivatko ne oikeita. Uskoa, luottoa, kovaa työtä. Melkoinen määrä merimaileja, heittoja, vieheen vaihtoa.
Kauden aikana ei tapettu yhtään yli 35cm ahventa, yli 55cm kuhaa, yli 95cm haukea, silti kukaan ei kuollut nälkään.
Ennätyksiä ja ensikaloja, haspeli-, hyrrä-, perho-oppimista, vastuullista ja valikoivaa kalastusta, sitä oli kausi 2015.
Näin merikotkia pyydystämässä, uimassa, kalasääskiä pyydystämässä, hirviä, peuroja, minkkejä uimassa, ilves jne. mitä kaikkea, mutta EN KERTAAKAAN kalastuksenvalvojaa kysymässä lupia!
Suuret kiitokset kaikille Haukikoiran reissuille osallistuneille, onnittelut jokaisesta kalasta ja onnistumisesta mitä kauteen mahtui. Toivottavasti tapaamme myös tällä kaudella 2016.
Olen mukana Vene – Båt 12-21.2, GoExpo 4-6.3, Erämessut 9-12.6 käykää moikkaamassa.
Kalaonnea sekä Hyvää alkanutta vuotta 2016 kaikille toivottaen.
Mike